Paljon ehtinyt tapahtumaan, että nyt ei enää mikään tunnu oleelliselta kertoa, vaikka silloin olisi voinut itkeä tänne monet kyyneleet ja hihkua onnistumisista.
Elokuussa alkaa koulu, nyt vain pelkkää oleskelua ellei töitä löydy. Ahdistavaa, sillä kyllä minä jonkinlaisen rutiinin tarvitsen, muuten päivät ja yöt sekottuu ja en tiedä onko nälkä vai tekeekö vain mieli.
"Kirjoita mulle viikon ajan ylös mitä sä syöt"
"Mitä" (Viimeks tein niin sairaanhoitajalleni... ei kai sisko kuvittele mitään)"Niin että mäkin laihdun yhtä laihaks kun sä, kun mä syön sitten niinkuin säkin""Eh eh, ei."
Pelottaa muutenkin kun siskon pään sisällä pyörii kauheasti vaan laihduttaminen ja urheilu. On hän laihtunutkin paljon, paljon myös kunto kohonnut ja saanut lihaksia. Silti hän tuntuu haaveileman samasta mistä minä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti