Heräsin taas miehen vierestä. Hän panikoi ja hoputti minua pukemaan vaatteet päälle, hänen tyttöystävänsä tulisi pian hakemaan tavaroita, sitten he luultavasti eroavat. Minua pelottaa lähteä, ne sanat tuntuvat olevan niin kaukana, ovatko ne totta enää vai olivatko ne vain kauniita sanoja, joilla ei ollut merkitystä. Halailevatko he, suutelevatko he, eroavatko sittenkään?
Valmistaudun pahimpaan, en aio kysellä perään, hän tekee mitä tekee.
Kotona syön neljältä päivällä aamupalaa, mysliä, raejuustoa ja jugurttia. Kaksi kuppia teetä. Käyn lenkillä metsässä, kävelen ripeästi hyttysiä pakoon ja tuulitakin alla hiki valuu, kun ei halua jäädä niiden hyönteisten syötäväksi.
Nyt kotona, kello puoli kahdeksan. Sisko on ostanut vaa'an. Tuijotan
sitä hetken, en muista milloin viimeksi olisin nähnyt lukujani. Farkut
ja toppi päällä. Luvut tulee esiin, ei mitään tunnetta.
Normaalipainoinen (muttei enää kauaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti