Kestän nälkää jos minä sitä olen havitellutkin, mutta en tätä kun tahtoisin poistaa kurnivan mahani huudot, muttei ole mitään millä se tehdä. Raha tilanne on todella surkea. Tällä hetkellä asustelen lomani isän luona, mutta silti olen nälkäisempi ollut tänä viikkona kuin pitkiin aikoihin. Kotonani sentään sain itse päättää mitä ostaa, mistä tykkään, mikä on terveellistä, ja tietysti se ruoka säilyikin kauemmin kuin olin ainoa syöjä. Nyt pullamössöleipää kaapeissa, nuudelit tulee jo korvista ulos... Mysli on ainut minun oma turvani, johon en ole vielä kyllästynyt ja jota muut ei syö.
Tosiaan täällä talossa asuvilla kaikilla on huonosti rahaa. Velkaa ja muita menoja on ihan liikaa verrattuna tuloihin. Pitäisi löytää töitä tai keksiä jotain millä oman kämpän vuokran maksaisin. Sossun lappuja juuri täytinkin, muuten asustelen ensivuoden pakkasessa.
Lisäksi välit isän kanssa kiristyvät koko ajan, ihan joka sekunti. Hätinä näemme toisemme kun jo huudetaan. Sisko tulee kotia ja kuuntelen yläkerrasta kun he puhuvat ihan sovussa, valittavat yhdessä minusta ja minä niin kihisen kiukusta, etten pysty syömään, menemään keittiöön katsomaan heidän naamojaan ja ruokailemaan muka rauhassa. Varmasti minä kuitenkin tekisin jotain väärin (söisin juuri sitä ruokaa mitä ei saisi tai huuhtelisin lautasen liian huonosti tai laittaisin lusikan väärään lokeroon tiskikoneeseen) ja taas huudettaisiin. Toisaalta voisin vaipua säälittävyyteen "yh yh ei sitten syödä, tahdonkin muuttua luurangoksi", mutta nyt en oo sillä tuulella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti