Vuoden aikana monet olivat parantuneet (hyvä te) tai muuten vain lopettaneet bloginsa kirjoittelun. Ja luultavasti tämänkin lukemisen. Jos siellä jossain vielä joku on, niin sano hei ja heitä oma blogisi tai joku muu blogi mitä voisin mahdollisesti aloittaa seuraamaan.
Hetken silloin itsekin ajattelin että tämä oli vaihe, tämä syömisvammaisten blogimaailma, että sääli niitä jotka sinne jäivät vielä, niitä jotka kaunistelee tämän kaiken paskan nätiksi runoksi. Mutta täällähän nyt minä taas. Ja huomaan olevani yksin.
Itkin eilen paljon. Näin kaikkialla tavan tappaa itsensä. Itken vieläkin jos unohdan itseni ajatuksiini. Pesukone huutaa, musiikki soi, tv mölyää, pimeyttä, läppärin näyttö. Mitä vain että katoaisin ja unohtaisin. Olin oksentaa suihkussa. Kuvottaa vain niin paljon.
Pitäisiköhän kotiuttaa puntarikin tänne... Siitä on kauan kun viimeksi.
Mun blogia saa lukea. Mä en kirjoita sitä muille vaan se on mun oma paikka, jonne mä järjestelen kieppuvat ajatukset mun pään sisältä. Sen takia se on sellainen kuin se on.
VastaaPoistahttp://sell-your-bones-as-ivory.blogspot.fi
Mä toivon sulle kaikkea hyvää <3
moi, mä oon täällä vielä lukemassa ja kirjoittamassa vaikka jo paremmassa hapessa oonkin sh:n kannalta - en kyllä tiedä ootko mun blogiin eksynyt mutta niin ( http://vapautavarpaasi.blogspot.fi/ ) !
VastaaPoistaÄlä kotiuta puntaria, ne on ihan perseestä.