Nyt ei mitään "uusia alkuja". Ei mitään suunnitelmia, kikkoja, dieettejä.
Pian on tasan vuosi kun viimeksi täällä kävin. En edes tiedä mihin kaikki aika katosi, mitä olen tehnyt, kuinka olen voinut.. 2014 kadotkoon siis.
Olen ollut tyytyväinen itseeni välillä. Tunsin ylpeyttä kun ostin 80B kokoiset rintsikat, kuinka kauan olin ja kituutin 75A kokoisilla. Olen ruokapöydässä sanonut ääneen painoni 55 kokematta häpeää, vaikka sisko painaa nykyisin vähemmän kuin minä, vaikka äiti on laihduttanut yli kymmenen kiloa ja painaa enää muutaman kilon enemmän kuin minä.
Silloin ruokapöydässä kun muut puhuu dieeteistä ja kuinka paljon on tiputtanut painoa, painonpudotuksesta ylipäänsä, niin ei sitä vähäistä itsevarmuutta kauan saa pidettyä koossa. Farkkuja en ole pitkään aikaan ostanut, kaikki vanhat kiristää kaikkialta, ja kun napin saa kiinni niin jenkkakahvat purskahtavat ulos. Käytän siis vain collegehousuja, töissä löysiä työhousuja.. Topit ovat kuin makkarakuoria päälläni, hupparit piilottaa sopivasti kaiken.
Miehen silmät levisi lautasiksi kun hän näki vatsamakkarani, reisiäni hän hölskyttää ja puhuu laihduttamisesta. "Tee rintalihaksia niin sun rintas kasvaa". En vittu tee. En aio olla enää se säälittävä joka laihdutti että ihmiset pitäisi enemmän. Että hän pitäisi enemmän. Mutta kun aiemmin jo päässä pyörinyt muutaman kilon pudottaminen, niin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti