Vaatteet päällä. Kestän juuri ja juuri katsoa peilistä itseäni ennen kun uskaltaudun ulos. Mutta suihkussa. Pelkkää painajaista. Itkettää. Eikä sitä mahaa tietenkään toi olla katsomatta ja puristelematta. Yöpaita päällä huomio kiinnittyy reisiin. Löllöihin, selluliitin täyttämiin reisiin. Yritän ajatella ettei maailmassa ole oikeasti niitä naisia, jotka lehtien kansissa tasaisen ihon peittämänä hymyilee. En ole koskaan nähnyt livenä naista, joka olisi sellainen täydellisyys, josta minä haaveilen.
Mutta peiton alle piiloutuessa vieressäni makaa mahani, jonka alle saan käden kiedottua. Lonkkaluut tuntuvat jos painaa tarpeeksi kovaa. Rintoihin sattuu jatkuvasti, jokainen rintsikka kiristää, aiemmin ne sai olla viimeisissä hakasissa, nykyään kun saan ne ensimmäisiin kiinni, niin johan ne uppoaa läskiin.
Mikä siinä on, ettei saa silmiään irti itsestään, vaikka kuinka se oksettaisi, ärsyttäisi, vihastuttaisi, surettaisi, ahdistaisi, vituttaisi...? Pakko siis vain yrittää sulkea suihkussa silmänsä, pukea vaatteita lisää ja peittää tämä kammotus itseltänikin.
Vaikka pää kainalossa mä nyt meen ja teen tän..!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti