aika ei kulu

Eilen omatunto soimasi minua

Aamulla kaksi leipää juustolla ja kurkulla + banaani

Päivällä makaroonia + avocadoa

Illalla kaksi leipää juustolla ja kurkulla + jugurtti

Myöhemmin myslipatukka ja vähän savujuustoa

Nukuin pitkästä aikaa melkein 12 tuntia

En muistanu eileen suunnitella tämän päivän aikataulua, joten en ole vielä muuta kuin juonut teetä koko päivän ja miettinyt mitä voisin syödä ja milloin. 

Ajattelin tehdä ropsua, pakastaa sitä ja syödä pari palaa tänään, mutta se taitaa olla kiellettyä. Vaarana ratketa ahmimiseen, jota ei päivässsäkään pysäytä mikään.

Taisin käydä viimeksi keskiviikkona suihkussa.

hirviö

Vaatteet päällä. Kestän juuri ja juuri katsoa peilistä itseäni ennen kun uskaltaudun ulos. Mutta suihkussa. Pelkkää painajaista. Itkettää. Eikä sitä mahaa tietenkään toi olla katsomatta ja puristelematta. Yöpaita päällä huomio kiinnittyy reisiin. Löllöihin, selluliitin täyttämiin reisiin. Yritän ajatella ettei maailmassa ole oikeasti niitä naisia, jotka lehtien kansissa tasaisen ihon peittämänä hymyilee. En ole koskaan nähnyt livenä naista, joka olisi sellainen täydellisyys, josta minä haaveilen.

Mutta peiton alle piiloutuessa vieressäni makaa mahani, jonka alle saan käden kiedottua. Lonkkaluut tuntuvat jos painaa tarpeeksi kovaa. Rintoihin sattuu jatkuvasti, jokainen rintsikka kiristää, aiemmin ne sai olla viimeisissä hakasissa, nykyään kun saan ne ensimmäisiin kiinni, niin johan ne uppoaa läskiin.

Mikä siinä on, ettei saa silmiään irti itsestään, vaikka kuinka se oksettaisi, ärsyttäisi, vihastuttaisi, surettaisi, ahdistaisi, vituttaisi...? Pakko siis vain yrittää sulkea suihkussa silmänsä, pukea vaatteita lisää ja peittää tämä kammotus itseltänikin.

Vaikka pää kainalossa mä nyt meen ja teen tän..!

5kk

Kävin ennen joululomaa vaa'alla. Se näytti hitusta vaille viisviis (55!!). Astuin sen päälle uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Se sama numero siinä kuitenkin pysyi, ei antanut armoa. Ei se suurempi yllätys ollut, kyllä tiedostin kuinka viime ajat on tullut sikailtua. Ja sama meno jatkui sen kolmen viikon joululoman ajan, kun lähdin muualle lomailemaan. 

Tänään kämpillä. Omassa pienessä turvapaikassani. Täällä uni- ja ruokarytmistä vastaan minä vain. Samoin jääkaapin sisällöstä, kauppareissuista, mitä leivän päälle laitan ynnä muista. Tietysti, olenhan tehnyt sitä kuusitoistavuotiaasta lähtien. Ja vaikka olen jo "aikuinen", niin siltikin isän luona käydessä hän yrittää kovasti salaa tai ei niin salaa painostaa että mitä keittoihini laitan mausteeksi tai koska pitäisi herätä. Äh, ei mitään.. Mutta ihana vapaus taas.

2014. Tosi hurjaa. Tai hurjaa se on mun mielestä joka vuosi kun pitäisi opetella kirjoittamaan uutta vuosilukua. Meinasin jo monien muiden tavoin aloittaa ensimmäinen päivä karkkilakon. Mutta se hieman kusi heti, kun olin ostanut 200grammaa tummaa suklaata, joten nehän tietysti piti ensin poistaa houkuttelemasta. Ehhe. Mutta tänään voidaan ajatella alkaneen UUSI ALKU. (Kuinkahan mones... eikä varmastikaan viimeinenkään)

• Ei enää hetkeen vaakaa. Niin kuin en nyt joululomalla tai sen jälkeen ole käynytkään. Seuraavaksi painon päivitys 1.3.
• Herkkupäivä kerran kuussa.
• Vähennä alkoholia
• Mitään ei kiellossa, mutta muistaa kohtuus. Pakko ei siis ole koko pitsaa ahdata turpaansa, vaan sen voi heti puolittaa ja jättää vaikka huomiseksi.
• Tee enemmän ruokaa itse
• Juo vettä
• Kunnollisia aterioita. Ei sieltä täältä, silloin tällöin -näykkimisiä.
• Suunnittele päiviäsi etukäteen (oon huomannut että silloin saankin perseeni ylös sohvalta, enkä aina siirrä asioita tunnilla, kun näen että kalenterissa on seuraavalle tunnille jotain muuta tehtävää. Mhhmhmhh)
• Muista syödä niitä vitamiinejä!