Opettaja antaa erikokoisia t-paitoja. Yksi uusista tytöistä ottaa hupparin pois, ja topin alta erottuu selvästi lonkka- ja kylkiluut. Mahaa ei näy ollenkaan, eikä hän tullut syömään. En tiedä pitäisikö olla surullinen, sääliä häntä vai olla kateellinen vai antaa vain asian olla. Näköjään ainakaan en asian antanut olla, kun tässä nyt siitä kirjoitan...
Olen ollut kolme viikkoa jossain toisaalla. Painosta ei ole tietoa, mutta eilen kun tulin takaisin kotia, niin ensimmäinen ajatus oli kuinka saan nyt ruokailut kuntoon, kuinka söisin säännöllisesti ja tiettyjä turvaruokia vain. Kyllä minä kestän sen, kyllä minä pystyn siihen.
Näköjään olin kateellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti